Yrittäjyys luo työtä ja hyvinvointia – mikä luo yrittäjyyttä? Osa I

Suomessa on 410 997 yritystä (Tilastokeskus, yritysrekisteri 2021) ja ne työllistävät lähes 1,4 milj. työntekijää, 67 % kaikista työpaikoista. Yrityksistä 94,9 % on alle 10 hengen yrityksiä. Yritysten velvollisuus on kerätä arvonlisäverot valtiolle ja palkoista maksettavat sivukulut eri rahastoille. Yrittäjyys tuo verotuloja valtiolle, kunnille ja seurakunnille. Verotuloilla ylläpidetään yhteiskunnan palveluilta väestölle.

Yrittäjyys on upea mahdollisuus myydä yrittäjän omaa osaamistaan, mutta yrityssektori myös ostaa osaamista palkatessaan työntekijöitä. Yritystoiminnan kannattavuus on kansantalouksien perusta ja hyvinvoinnin lähde. Silti yrittäjyyden merkitystä ei aina ymmärretä. Yrityksen elinkaari on, kuten ihmiselläkin, rajallinen yrityksen aloitusvaiheen, kasvamisen ja lopettamisen aikajanalla.

Suomi on useiden kriisien keskellä. Valtion talouden tasapainottaminen on välttämätöntä ja se tarkoittaa myös menoleikkauksia. Yritystoiminnan vahvistaminen edellyttää silloinkin rahoitusta uusinvestointeihin, tuotekehitys- ja innovaatiotoiminnan sekä osaamisen kehittämiseen niin pankki- kuin julkiselta sektorilta.

Nyt on oikea aika tukea laaja-alaisesti yritystoiminnan eli elinkaaren vaiheissa olevia yrityksiä, ennen kuin se on myöhäistä. On huolehdittava valtion ja kuntien tasolla alueemme saavutettavuudesta, osaajien riittävyydestä ja kyvykkyydestä, investoinneista mm. uusiin energiamuotoihin ja puun eri käyttötarkoituksiin, omistajan- ja sukupolvenvaihdoksien edistämisestä sekä uusien yrittäjien riittävyydestä.

Meidän yrittäjien on tehtävä osansa mm. liiketoimintaprosessiemme uudistamisen osalta ja julkisen hallinnon on tehtävä osansa vahvassa yhteistyössä yrittäjien kanssa. Yhteistyössä voimme vapauttaa alueidemme piilevät kehityspotentiaalit. Yksi vaihtoehto olisi potentiaaleihin keskittyvän erityisyritystalousalueen mallintaminen. Tämä tarkoittaisi laaja-alaista strategista toimintaa ja kehittämistä arvoketjuittain eli alkutuotannon, jalostuksen, kaupan sekä tutkimus- ja kehityssektorin mukana oloa. Menneisyyden ja nykyisyyden sijaan on rohkeasti ryhdyttävä tekemään laajalti lisäarvoa tuottavaa tulevaisuutta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *